IRAN UHOAA ISRAELIN TUHOAMISTA!
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
IRAN UHOAA ISRAELIN TUHOAMISTA!
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
| 21.09.2006 ICEJ | Israelin väestö melkein 7
miljoonaa Rosh HaShanan (juutalaisen uuden vuoden) aattona Israelin väestö on 6 990 700 asukasta. Israelin Tilastollisen Keskustoimiston tiistaina antaman ilmoituksen mukaan 76 % väestöstä on juutalaisia ja 19 % arabeja. Väestökuvio on seuraava: 5 313 800 juutalaista, 1 140 600 muslimia, 146 000 kristittyä (joista 118 000 kristittyjä arabeja), 115 200 druusia ja 272 200 uskontoihin kuulumattomia. |
|||
| 18.9.2006 Jerusalem Post | Irakin al-Qaeda uhkaa ´tuhota
ristin´ Irakissa olevat al-Qaedan operaatioista vastaavat uhkasivat maanantaina ”tuhota ristin ja viiltää auki niiden kurkut, jotka uskovat ristiin”. Ryhmä varoitti paavi Benedictus XVI:ta, joka sytytti muslimien maailmanlaajuisen vihan viime viikolla huomautuksillaan islamista, että he jatkaisivat pyhää sotaansa maailman uskottomia vastaan. Sunniarabien ääriryhmien kattojärjestö Mujahediin Shura-neuvosto, joka muodostaa Irakin al-Qaedan, julkaisi lausuman islamilaisella nettisivullaan varoittaen paavia aikeestaan vallata Rooma. ”Te vääräuskoiset ja despootit, me jatkamme jihadiamme (pyhää sotaamme), emmekä pysähdy ennen kuin Jumala antaa meidän katkaista teidän kaulanne ja kohottaa monoteismin liehuvan sotalipun, kun Jumalan hallitus perustetaan hallitsemaan kaikkia kansoja ja kansakuntia,” sanoi lausuma. Ryhmä varoitti myös ei-muslimimaailmaa, että annettaisiin uhkavaatimus – ”kääntyä Islamiin tai kuolema miekalla.” 16. ja 17. 09 2006 muslimit tuhosivat Gazassa ja Länsi-Rannalla seitsemän kirkkoa, joista Gazassa sijainnut kreikkalais-ortodoksinen kirkko paloi myöskin sisäpuolelta ja vain 500 kirjaa onnistuttiin pelastamaan. |
|||
| 18.9.2006 ICEJ: | Israelilainen sheikki:
Jerusalemista tehdään pian kalifaatti Israelin islamilaisen liikkeen pohjoisen sektorin johtaja Sheikki Raed Salah sanoi perjantaina, että Jerusalem tulee pian olemaan uuden muslimikalifaatin pääkaupunki ja kalifin istuin tulee olemaan siellä.” Salah, joka on Israelin kansalainen puhui 50 000 hengen yleisölle Islamilaisen liikkeen yhdennentoista vuosipäivän tilaisuudessa Umm al-fahmissa pohjois-Israelissa. ”Kalifi” viittaa muslimikansakunnan johtajaan ja tarkoittaa arabian kielessä profeetta Muhammadin”perijää” tai ”sijaista”. ”Israelin miehitysvalta tulee pian lähtemään Jerusalemista. Se tulee tapahtumaan nopeammin kuin on ajateltu,” sanoi Salah joukkokokouksessa. Tapahtumasta, joka pidetään vuosittain, on tullut Israelin muslimikansalaisille tilaisuus puhua halventavasti maastaan ja vaatia sen tuhoamista. |
|||
| 21.09.2006 Jerusalem Post | Olmertin suosio
syöksykierteessä: Torstaiaamuna julkaistut gallup-tutkimukset osoittivat pääministeri Ehud Olmertin suosion romahtaneen Libanonin sodan jälkeen. Dahafin suorittamassa ja Yediot Ahronotin julkaisemassa tutkimuksessa vain 7 % vastaajista sanoi, että pääministeri oli kyvykkäin henkilö johtamaan hallitusta. Likudin johtaja Binyamin Netanyahu johti tutkimusta 27 %:lla, häntä seurasi Avigdor Lieberman, joka sai 15 %; ulkoministeri Tzipi Livni 14 %; varapääministeri Shimon Peres 12 %; liikenneministeri Shaul Mofaz 5 %; ja entinen pääministeri Ehud Barak vain 3 % äänistä. Listan ulkopuolelle jäi puolustusministeri Amir Peretz, jolla vähän aikaa sitten oli toiveena tulla pääministeriksi, mutta nyt hän saisi ainoastaan 1 %:n äänistä. Dahafin tutkimus käsitti 499 ihmistä ja virhemarginaali oli 4,5 %. Toisessa tutkimuksessa, jonka suoritti Dialog ja sen julkaisi Haaretz tuli tulokseksi, että lähes seitsemän ihmistä kymmenestä oli tyytymättömiä Olmertin toimintaan. 68 prosenttia haastatelluista olivat tyytynättömiä Olmertin toimintaan verrattuna 40 %:iin elokuun 11. päivä suoritetussa tutkimuksessa – joitakin päiviä ennen Libanonin tulitaukoa. Tutkimuksessa todettiin myös, että jos vaalit pidettäisiin nyt, Netanyahun Likud-puolue voittaisi 24 paikkaa 120:sstä parlamentissa verrattuna Kadiman saamaan 16:sta. Kadiman paikkaluku on nyt 29 paikkaa. |
|||
| Debka File | Iranin terrorismia sponsoroivat
tiedusteluverkostot on sijoitettu kolmelle mantereelle:  Sillä välin, kun sitoutumattomien maiden järjestön johtajat pitivät puheita heidän liikkeensä 14:nnessätoista konferensissa Havanassa syyskuun puolivälissä, kolme ryhmää tiedusteluexperttejä oli hyvin vartioidussa nurkkauksessa lähinnä ovea puhuakseen asioista, jotka olivat kaukana konferenssin pääaiheesta kuinka kehittää jälkeenjäänyttä taloutta ja yhteiskuntaa. Iranin, Kuuban ja Venezuelan ryhmät panivat päänsä yhteen miettien keinoja, kuinka muuttaa johtajiensa vihamielinen retoriikka ja iskulauseet tehokkaaksi sodaksi Yhdysvaltoja vastaan. Sen jälkeen, kun sitoutumattomien maiden (NAM) konferenssi päättyi, Iranin ja venezuelan ryhmät siirtyivät Caracasiin, jossa Ahmadinejad jatkoi keskustelujaan Chavezin kanssa syyskuun 17. ja 18. päivä. Syyskuun 18. päivä Ahmadinejad osallistui seremoniaan, jossa juhlistettiin innokkaasti Kuchnoyn öljykentän Aya Well´in seitsemättä vuosipäivää. Öljykenttä on kehitetty Venezuelan ja Iranin välisenä yhteistyönä. Iranilaiset lähteet kertoivat, että Ahmadinejad puhui myös vakuuttavasti Chavezille siitä, että ensin Venezuelaan sijoitettaisiin muutamia iranilaisvalmisteisia 2000 km kantavia Shahab-3 ohjuksia ja sitten myös Kuubaan uhkana Yhdysvalloille. Chavez ei ole vielä vastannut Teheranille. Mutta sekä hän että Castro tulevat ajattelemaan kahdesti ennen kuin suostuvat tähän pyyntöön peläten, että he menisivät liian pitkälle, jotta Bushin hallinto voisi niellä sen. Iranin päämäärä Amerikan vahingoittamiseksi ei tunne mitään rajoja. Havannassa pidetyssä Ahmadinejadin, Chavezin ja Raoul Castron välisessä neuvottelussa tehtiin lukuisa joukko periaatteellisia ratkaisuja. He todella sopivat siitä, että kaikki, mitä päätettiin Iranin ja Venezuelan presidenttien Caracasin konferensissa vietäisiin myös Kuuban hallitsijan tiedoksi. He päättivät myös, että heidän tiedusteluryhmänsä kokoontuisivat uudelleen YK:n yleiskokouksen aikana New Yorkissä tällä viikolla. Kun Washington sai kuulla tästä, se kieltäytyi myöntämästä Iranin presidentin ”avustajille”, jotka esiintyivät lehtimiehinä – maahantuloviisumia New Yorkiin tiistaina 19. päivä syyskuuta. Kolmenkeskisissä neuvotteluissa päästiin tärkeään päätökseen koskien Iranin tiedustelupalvelun asiamiehiä, joista muutamat ovat sabotaashispesialisteja, että heidät lähetetään pian Kuubaan ja Venezuelaan. He tulevat toimimaan tieverkoston ja teollisuuden kehittämisen asiantuntijoiden valepuvussa. heidän todellinen tehtävänsä tulee olemaan suorittaa tutkimuksia Kuuban ja Venezuelan käyttämisestä tukikohtina kumoukselliseen toimintaan Yhdysvaltoja ja muita latinalaisen Amerikan maita vastaan. Iran on myös rakentamassa samanlaisia tukikohtia itä-Afrikkaan, ensisijaisesti Sudaniin ja Somaliaan. Iranin islamilaiset hallitsijat uskovat, että he ovat todellisessa vaarassa sen suhteen, että Amerikka suorittaa ilmahyökkäyksen heidän ydinlaitoksiaan vastaan johonkin aikaan tämän vuoden marraskuussa tai joulukuussa. Sen tähden he työskentelevät kovasti saadakseen uusia liittolaisia latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Arabian niemimaalla ja saadakseen etulyöntiaseman vastaiskuun Yhdysvaltoja ja sen vaikutuskeskuksia vastaan kolmella mantereella tehokkaana pelotteena Amerikan hyökkäykselle. |
|||
| 22.09.2006 Debka File | Erikoisuutinen Nasrallah kerskuu, että mikään armeija maailmassa ei voi riisua aseista Hezb´Allahia: "Meillä on vielä enemmän kuin 20 000 rakettia. Hezb´Allah on vahvempi kuin koskaan aikaisemmin." Tämä oli tölväisy UNIFIL´ia , Libanonin armeijaa ja YK:n turvallisuusneuvostoa vastaan, kun hän puhui "voiton paraatissa" Beirutin Dahyan lähiössä, Hezb´Allahin tukikohdassa perjantaina 22. päivä syyskuuta 2006. "Emme tule vapauttamaan kaapattuja israelilaisia sotilaita vankien vaihdossa!" Sanoi Nasrallah ja vaati uutta hallitusta Libanoniin. Libanonin parlamentin puhemiehen Nabih Berrin shiialaisen Amalin kannattajat yhtyivät Hezb´Allahin kannattajiin voiton paraatissa, johon osallistui miljoona ihmistä. Joukkokokous osoitti voimansa edustaessaan Libanonin suurinta yhteisöä. "Teheran seisoo kansamme rinnalla," hän huusi. Hänen puhuessaan mustat pallot, joihin oli maalattu koristeelliset Israelin liput purjehtivat taivaalla. Hezb´Allahin johtaja tervehti Irania, Syyriaa ja palestiinalaisia. Hän julisti, että Libanonin sota oli Amerikan sotaa, jonka tarkoituksena oli hyödyntää Israelia - ei Libanonin kansaa. "Me saimme Israelin armeijan neljä ylväintä prikaatia juoksemaan kuin hiiret, " hän rehenteli. "Mielipidetutkimustulokset, jotka on juuri julkaistu Israelissa, osoittavat kuka voitti sodan ja että Olmert lyötiin," hän sanoi. |
|||
| 23.09.2006 Debka File | USA:n tiedustelupalvelun johtaja
John Negroponte sanoo al-Qaedan laajentumisen Libanonissa
hyödyntävän siellä olevaa konfliktia, mikä on
otettava vakavasti. Tätä laajentumista ei voida sulkea pois, hän sanoi Reutersille ja International Herald Tribunelle, huolimatta al-Qaedan Sunni-muslimien ja Libanonin shiialaisen Hezb´Allahin välisestä opillisesta erosta. Terrorismin vastaiset lähteet ovat paljastaneet aktiivisten al-Qaeda solujen läsnäolon Libanonissa. Ne sijaitsevat pääasiallisesti palestiinalaisissa pakolaisleireissä Tripolissa pohjoisessa ja Siidonissa etelässä. Vasta äskettäin Hezb´Allahin sotilaallsiten operaatioiden komentaja Imad Mughniyeh solmi uuden operationaalisen sopimuksen hänen organisaationsa ja al-Qaedan välillä Teheranin suostumuksella. Opilliset eroavaisuudet shiialaisen Hezb´Allahin ja etupäässä sunnilaisuutta islamia edustavien palestiinalaisten välillä eivät ole koskaan estäneet heidän yhteistyötään Gazassa ja Länsi-Rannalla. Vuodesta 1993 lähtien Mugniyeh, joka on lähellä Iranin hallitsijaa Ali Khameneita, on ollut yhteistyössä Iranin ja al-Qaedan johdon kanssa. Iran on myös muutenkin alkanut tiivistää yhteistyötään al-Qaedan kanssa. |
|||
| Moshe Aumann: Know the facts - A Historical Guide to the Arab-Israel Conflict | Deir Jassin: Taistelu vai
joukkomurha? Deir Jassin nostetaan säännöllisesti keskustelun aiheeksi joka huhtikuu, kun Israelille vihamieliset arabipropagandistit esittävät tapahtuman tärkeimpänä tekijänä arabipakolaisongelman luomisessa ja Israelin verenhimoisena terroristirikollisena. Tapahtumaan osalliset maanalaiset joukot – Irgun ja Stern-ryhmät – kuvataan ”satojen avuttomien ja puolustuskyvyttömien arabikyläläisten julmina teurastajina”. Tämän ilmiön historiallis-psykologista taustaa valaistaan seuraavassa, mutta ensin on olennaista selvittää tosiasiat. Deir Jassinin taistelu tapahtui huhtikuussa 1948, mutta ymmärtääksemme täysin tapahtumia, meidän täytyy mennä vähän pidemmälle taaksepäin, marraskuun loppuun 1947. 30. päivä marraskuuta 1947 arabien säännölliset ja epäsäännölliset joukot suorittivat ensimmäisen sarjan hyökkäyksiä Palestiinan juutalaista väestöä vastaan yrityksenä sabotoida edellisen päivän YK:n Turvallisuusneuvoston päätöstä, joka kutsui perustamaan juutalaisvaltio osana Palestiinaa. Seuraavina kuukausina hyökkäykset juutalaisväestöä vastaan ja niiden seurauksena sodan uhrit lisääntyivät. 16. päivä helmikuuta 1948 YK:n Palestiinan Komissio esitti Turvallisuusneuvostolle raportin, joka sisälsi seuraavan lausuman: ” Voimakkaat arabien etupiirit sekä Palestiinan sisä- että ulkopuolella uhmaavat Yleiskokouksen päätöslauselmaa ja ovat ryhtyneet harkittuun yritykseen muuttaa voimalla siinä huomioituja asutuksia vastaan.” Tuloksena tästä kehityksestä Jerusalemin kaupunki, jossa oli 100 000 juutalaista ja 60 000 arabiasukasta, joutui erityisen vaikeaan asemaan. Juutalaista Jerusalemia ympäröivät kolmelta eri suunnalta arabijoukot, jotka pitivät yllä jatkuvaa tykkien rumputulta ja katkoivat kaupungin huoltolinjat. Katutaisteluja käytiin kaupungin eri osissa. Jerusalemilta katkaistiin sen tärkein vedensaantilähde; ruoka säännösteltiin ja huoltokuljetukset täytyi tuoda saattueissa rannikkotasangolta. Ainoa reitti oli silloinen yksi ainoa tie, joka yhdisti Jerusalemin Tel-Avivin ja maan muiden osien kanssa. Niiden taistelujen aikana, jotka puhkesivat talven 1947-48 kuluessa arabijoukot saapuivat kahteen kylään, jotka hallitsivat tätä elintärkeätä Jerusalemin sisääntuloväylää: Castel ja Deir Jassin. Arabijoukot muuttivat nopeasti nämä kaksi kylää sotilastukikohdiksi evakuoimatta siviiliväestöä ja alkoivat näistä asemista uhata liikennettä Jerusalem-Tel - Aviv-tiellä. Jerusalemin piiritys kiristyi näin. Murtaakseen piirityksen ja avatakseen ainakin tämän elintärkeän osan kaupungin sisääntuloväylästä, juutalaiset maanalaiset järjestöt – Haganah, Irgun ja Stern-ryhmä päättivät valloittaa Castelin ja Deir Jassinin. 9. päivä huhtikuuta Haganah sai haltuunsa Castelin kiivaiden taisteluiden jälkeen, joiden aikana kylä vaihtoi omistajaa useita kertoja. Deir Jassinin kylä, joka sijaitsi kukkulalla 800 metriä meren pinnan yläpuolella ja 700 metrin päässä Givat Shaulin juutalaisesta esikaupunkialueesta länsi-Jerusalemissa, oli palvellut arabien hyökkäyksien alkamisesta lähtien, jotka seurasivat marraskuun 29:ttä päivää 1947, hyökkäävien joukkojen huoltotukikohtana. Siitä oli tullut sekä vastaanotto- että sijoitustukikohta syyrialaiselle sekä irakilaiselle vakinaiselle armeijalle. Kylä oli myös palvellut Beetlehemistä ja Ein Karemista sekä vastaavasti Jerusalemin etelä- ja länsipuolelta peräisin olevien taistelijoiden siirtotukikohtana Casteliin. Vuosien 1929 ja 1936-39 veristen hyökkäysaaltojen aikana Deir Jassin tuli surullisen kuuluisaksi niiden terroristien tukikohtana, jotka kiusasivat Länsi-Jerusalemin esikaupunkeja. Kyläläisten itsensä halu sotaan tai rauhaan kadotti merkityksensä, koska Deir Jassinista oli tullut kyläläisten suostumuksella tai ilman sitä – ulkopuolisten aseistettujen joukkojen sotilastukikohta. Niiden joukkojen, jotka vakituisesti osallistuivat väijyksistä ampumiseen läheistä juutalaista esikaupunkia kohti. Esimerkiksi sanomalehti Davar kertoi uutisessaan 4. huhtikuuta edellisen yön ampumahyökkäyksestä Deir Jassinin, Ein Karemin ja Colonian kylistä ”Jerusalemin läntisiä esikaupunkeja Beit HaKeremia ja Bayit Vegania vastaan”. Muutamaa päivää myöhemmin 9.huhtikuuta 120 taistelijaa ( kaksi osastoa Irgunista ja yksi osasto Stern-ryhmästä päätti ottaa haltuunsa kylän. Kylän sisäänkäynnin suulla kuorma-auton lavalle asennetun kovaäänisen avulla kaikkia aseistamattomia asukkaita pyydettiin arabian kielellä lähtemään alueelta, johon juutalaisten joukkojen oli määrä hyökätä. Tämä tehtiin, koska vilpittömänä tarkoituksena oli mahdollisimman suuressa mittakaavassa suojella siviilien henkiä – siitä huolimatta, että hyökkääjille oli selvää, että he menettivät näin tärkeän yllätysedun. Lähes kaksi sataa kyläläistä, jotka kuulivat ja ottivat vaarin varoituksesta, lähtivät kodeistaan ja säilyivät näin vahingoittumattomina. Jotkut heistä pakenivat läheisiin arabikyliin ja taistelun jälkeen Irgunin jäsenet kuljettivat jotkut Jerusalemin arabisektorille, jossa he saivat väliaikaisen suojan. Arabitaistelijat – jotkut heistä olivat syyrialaisia ja irakilaisia ja jotkut paikallisia – asettuivat asemiin kivitaloihin, joista he avasivat tulen eteneviä juutalaisia joukkoja vastaan. Nämä joukot olivat pakotettuja kiivaaseen taisteluun talo talolta, jonka aikana he kykenivät vaientamaan ampumisen vain heittämällä kranaatteja niihin taloihin, joista tulitettiin. Kun juutalaisten ammukset loppuivat, he alkoivat käyttää irakilaisia aseita, joita he olivat saaneet vallatuista taloista. 120:stä juutalaisesta taistelijasta 4 Irgunista ja 1 Stern-ryhmästä sai surmansa taistelun kuluessa ja 36 muuta, heidän joukossaan Irgunin miesten komentaja, haavoittui. Kun juutalaiset taistelijat astuivat vallattuihin taloihin, heitä kohtasi kaamea näky: tapettujen arabitaistelijoiden ruumiiden vieressä makasi monia arabisiviilien ruumiita, heidän joukossaan naisia ja lapsia. Emme tule koskaan tietämään, estettiinkö heitä pakenemasta vai jäivätkö he paikalle omasta vapaasta halustaan luottaen, että arabisotilaat puolustaisivat heitä. Joka tapauksessa tässä oli epäilemättä toinen esimerkki kunnioituksen puutteesta ihmiselämää kohtaan arabitaistelijoiden puolelta, jotka sen sijaan, että olisivat siirtäneet heidät pois taistelukentältä, sekoittuivat heidän kanssaan ja käyttivät heitä kilpenä. Eräässä pamfletissa nimeltä ”Israelin Agressio”, jonka Arabiliigan pääsihteeristö julkaisi (s. 10), voimme lukea varoituksesta, joka edelsi juutalaisten saapumista kylään: ”Kovaääniset, jotka vaativat kylän asukkaita evakuoimaan sen välittömästi, yllättivät huhtikuun yhdeksännen päivän 1948 iltana Jerusalemin reunamilla sijainneen rauhallisen Deir Jassinin arabikylän. ” Jordanialainen sanomalehti Al-Urdun lainaa 9. huhtikuuta 1953 yhden kylän kunnioitetun vanhimman, Yunes Muhammed Assadin sanoja olosuhteista, joiden aikana tuli avattiin: ”Juutalaisten tarkoituksena ei ollut vahingoittaa kylän asukkaita, vaan heidät pakotettiin tekemään niin sen jälkeen, kun asukkaat avasivat tulen heitä kohti ja heidän komentajansa tapettiin.” (Tämä yksityiskohta ei pidä yhtä todellisuuden kanssa: kirjoittaja näki ilmeisesti komentajan kaatuvan haavoittuneena ja ajatteli hänen kuolleen). Niinä vuosina, jotka seurasivat Deir Jassinin taistelua tähän päivään asti, arabien propagandakoneisto on käyttänyt tätä tapahtumaa mustatakseen Israelin nimeä maailman mielipiteessä ja tehdäkseen tämän mahdolliseksi, he ovat kääntäneet tosiasiat ylösalaisin sekä ovat salanneet olennaiset yksityiskohdat, jotka voisivat mahdollisesti vahingoittaa heidän versiotaan tästä kertomuksesta. Totuus on, että arabien kuvaus siitä, mitä tapahtui Deir Jassinissa ei muistuta ollenkaan niitä tapahtumia, jotka tapahtuivat tuossa kylässä, vaan se kertoo niistä lukemattomista tapahtumista, jolloin juutalaisia rääkättiin julmasti arabimellakoijien käsissä niiden vuosien aikana, jotka edelsivät Deir Jassinia: Jerusalemissa ja Jaffassa vuosina 1920 ja 1921, Hebronissa ja Safedissa vuonna 1929, monissa paikoissa vuosien 1936-1939 mellakoitten aikana, itsenäisyyssodan aikana Haifan öljynpuhdistamoissa (30. joulukuuta 1947), tiellä Hadassan sairaalaan Scopus-vuorella (13. huhtikuuta 1948) ja monissa muissa paikoissa. Yhdessäkään näissä tapahtumissa ei ollut varsinaista taistelua kahden osapuolen välillä. Arabien juutalaisia siirtokuntia vastaan kohdistama taistelu muodostui melkein kautta koko brittiläisen mandaatin ajan aseistamattomien siviilien tappamisesta ja omaisuuden tuhoamisesta, ja tämä julistettiin tarkoitukselliseksi tavoitteeksi. Tällainen taistelutapa toi mukanaan julmia teurastusmuotoja ja uhrien ruumiiden, sekä elävien että kuolleiden, häpäisyä. Yhdessäkään näissä tapahtumissa ei kuultu virallisen arabiäänen ilmaisevan pahoittelua kauhutekojen johdosta. Kun juutalaiset johtajat ilmaisivat surua siitä, että niin paljon rauhallisia kansalaisia oli saanut surmansa Deir Jassinin taistelussa, arabit tulkitsivat tämän syyllisyyden myöntämisenä. Yhteenvetona: (1)Deir Jassin ei ollut ”rauhallinen kylä” tämän ilmaisun hyväksytyssä merkityksessä, vaan paremminkin asutus, jonka arabiarmeija oli muuttanut linnoitukseksi, joka uhkasi Länsi-Jerusalemin ja sen 100 000 juutalaisen asukkaan elämänlankaa. (2)Kylän siviiliasukkaille annettiin mahdollisuus paeta ennen kuin taistelut alkoivat ja muutamat asukkaista todellakin käyttivät mahdollisuutta hyväkseen ja pelastuivat. (3)Pitkä ja verinen taistelu tapahtui kylässä ja taistelun kuluessa yksi kolmasosa juutalaisista joukoista haavoittui ja yksi viidesosa tapettiin. Taistelun aikana seurauksena siitä tosiasias- ta, että asukkaiden koteja käytettiin tulitusasemina, siviilejä heidän joukossaan naisia ja lap- sia sai myös surmansa. (4)Taistelun jälkeen ei tapahtunut mitään siviilien ”kylmäveristä teurastusta”. Muutamat asukkaista, jotka ottivat ennakkovaroituksesta vaarin, pakenivat, ja jäljelle jääneet kuljetettiin väliaikaisiin majoitussuojiin Itä-Jerusalemissa. (5)Arabien pako Palestiinasta tai niille alueille, jotka hyökkäävät armeijat olivat valloittaneet, alkoi useita kuukausia ennen Deir Jassinia, mutta se kiihtyi ja kasvoi taistelun jälkeen. Edellä mainitussa Al-Urdunin artikkelissa Yunes Muhamedin sanoin: ” Arabien lähtö muista kylistä ei ollut seurausta taistelusta itsestään, vaan liioitellusta kuvauksesta, jota arabijohtajat levittivät siitä yllyttääkseen kansaa taistelemaan juutalaisia vastaan.” M.A. Englanninkielestä kääntänyt Markku Auramo |
|||
| 26.09.2006 Jerusalem Post | Venäjä käynnisti tiistaina kaukopommituslaivueittensa ilmasotaharjoituksen. Harjoitukseen osallistuvat Venäjän raskaimmat kaukopommituskoneet tyyppimerkinnältään Tupolev. Nämä koneet kykenevät lentämään Tyynelle Merelle sekä ylittämään Pohjoisnavan. Samalla testataan Venäjän risteilyohjukset. Ilmasotaharjoitus on ensimmäinen vuosikausiin. | |||