Israelin uutiset


IRAN UHOAA ISRAELIN TUHOAMISTA!
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

07.09.2006 ICEJ   Iran sai tänään päätökseen suuret sotaharjoituksensa. Viime tiistaina 05.09.2006 se otti käyttöön uudet hävittäjä-pommittajat, jotka ovat parannettu versio amerikkalaisesta F-18 koneesta. Torstaina 07.09.2006 Iran testasi ilmasta-maahan laukaistavaa 1000 kg:n ohjusta.    
         
5.9.2006 Jerusalem Post by Amir Taheri   Mitä Iranin presidentillä Ahmadinejadilla on mielessään

Samaan aikaan kun diplomaatit YK:ssa pohtivat, mitä tehdä seuraavaksi Iranin ydinohjelman kanssa, Teheranin valtion omistama media johtaa psykologista kampanjaa valmistaakseen kansaa pitkään kriisiin ja jopa varsinaiseen sotaan.
Monet iranilaiset eivät kuitenkaan ole oikein selvillä siitä, mistä koko tässä touhussa on oikeastaan kyse ja kyselevät, onko presidentti Ahmadinejadin omaksuma suunta ainoa, ettei sanoisi paras strategia.
Alun perin hallituksen vastaisen opposition julkituomat epäilyt kotimaassa ja ulkomailla koskien Ahmadinejadin uhmakkaan kannan viisautta ovat nyt leviämässä itse khomeinistisen hallinnon sisällä. Yksi esimerkki on Mostafa Tajzadehin artikkeli. Hän on entinen virkaatekevä sisäministeri ja entisen presidentin Muhammad Khatamin neuvonantaja. Tämä artikkeli, jonka entisen presidentin Hashemi Rafsanjanin omistama nettilehti julkaisi, varoittaa että Islamilainen Tasavalta saattaa kerjätä itselleen diplomaattisen eristyksen ja mahdollisia YK:n pakotteita yksinomaisesti, koska uusi radikaali hallinto haluaa kehittää itselleen macho-imagon kotimaassa ja ulkomailla.
Ensi silmäyksellä Tajzadehin huoli, joka heijasteli Islamilaisen Majlis´in (parlamentin) useiden jäsenten näkökantoja, näyttää hyvin ajoitetulta. Ahmadinejad päätti torjua Turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen plus Saksan tarjoaman paketin, koska hän ei ollut valmistautunut tarjoamaan vastikkeeksi pientä myönnytystä. Tämä olisi ollut vaikeata kahdesta syystä.
Ensimmäinen on, että joka tapauksessa Iran suorittaa hyvin vähän uraanin prosessointia eikä yhtään rikastamista huolimatta uhasta aloittaa rikastus teollisessa mittakaavassa Isfahanin laitoksessa.
Toinen on, että Iranilla ei ole mitään välitöntä tarvetta rikastetusta uraanista. Tosiasiassa Iranilla ei ole lainkaan yhtään ydinvoimalaitosta eikä siten tarvitse rikastettua uraania polttoaineeksi. Ainoa ydinvoimalaitos, jota Iran on rakentamassa venäläisten avulla, on suunniteltu käynnistettäväksi ensi maaliskuussa. Myöskin siinä tapauksessa Venäjä on jo allekirjoittanut sopimukset, että se toimittaa kaiken sen polttoaineen, jonka laitos tarvitsisi olemassaolonsa 10 ensimmäisen vuoden aikana. Venäjä on jopa valmis toimittamaan polttoaineen koko laitoksen 37 vuoden eliniän ajaksi.
Iran olisi ainakin voinut sopia väliaikaisesta keskeytyksestä ensi maaliskuuhun saakka sallien näin aloittaa neuvottelut 5+1 paketista. Keskustelut olisivat siten voineet auttaa luomaan molemminpuolisen luottamuksen ilmapiirin ja siirtäneet siten polttopisteen pois hyvin kapeasta ja tarkoin rajatusta uraanin rikastuskysymyksestä.
Väliaikaisen keskeytyksen hyväksyminen ei olisi vahingoittanut Ahmadinejadin macho-imagoa. Hänen vastustajansa sekä hallituksen sisällä että sen ulkopuolella tukevat keskeytystä eivätkä olisi voineet moittia häntä sen hyväksymisestä. Rafsanjani-Khatami-ryhmällä ei olisi ollut mitään sanottavaa asiasta, koska se oli itse hyväksynyt kolmen vuoden keskeytyksen saamatta siitä mitään vastinetta.
Joten, MIKSI Ahmadinejad epäilemättä ”Korkeimman oppaan” Ali Khamenein suostumuksella valitsi paketin torjumisen ja vahvisti ”hallinnon muutosryhmää” Washingtonissa?

Tässä on kolme syytä:

Ensimmäinen on, että Ahmadinejad uskoo, että Bushin hallinto ei ole niin voimakas, että se pystyisi hiillostamaan Irania ainakaan ennen marraskuun puolivälissä pidettäviä vaaleja USA:ssa. Jos Bush onnistuu säilyttämään enemmistön kongressissa, Teheran voisi aina sopia väliaikaisesta keskeytyksestä ja prosessin uudelleen aloittamisesta. Jos toisaalta demokraatit voittavat enemmistön kongressin jommassakummassa kamarissa, Bushista tulisi toimintakyvytön presidentti, joka olisi vastakkain poliittisen eliitin kanssa, joka vastustaisi mitä tahansa uutta selkkausta Lähi-Idässä.
Amerikkalaisten kyvyttömyys kehittää molempien puolueiden yhteistyötä jopa kansallista turvallisuutta koskevissa kysymyksissä pelaa sellaisten seikkailijoiden kuten Ahmadinejadin pussiin.

Toinen syy on, että Ahmadinejadilla ja hänen ryhmällänsä on omat vaalilaskelmansa. Pian iranilaiset kutsuttaisiin valitsemaan uusi Lakiasääätävä Asiantuntijoiden Kokous sekä paikalliset ja kunnalliset neuvostot kautta maan. Jos Ahmadinejadin ryhmä onnistuu saamaan ylivallan Kokouksessa, he olisivat siinä asemassa, että he pystyisivät korvaamaan Khamenein ”Korkeimpana Oppaana” heidän omalla edustajallaan tai riisumaan paljon sen todellisesta vallasta.
   
         
4.9.2006 Debka File   Euroopan laivasto-osastot keskittyvät Libanonin rannikon edustalle

Suurin yhteen paikkaan keskittynyt laiva- ja ilma-armada toisen maailmansodan päättymisen jälkeen: kaksi lentokoneiden tukialusta, joissa kummassakin 75 hävittäjä-pommittajaa, tiedustelukoneita ja helikoptereita kansillaan; 15 erityyppistä sotalaivaa – 7 ranskalaista, 5 italialaista, 2-3 kreikkalaista, 3-5 saksalaista ja viisi amerikkalaista; tuhansittain merijalkaväkeä – ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia samoin kuin 1800 USA:n merijalkaväkeä.
Ranskan ydinkäyttöisellä 38 000 tonnin Charles De Gaullella


on 40 Rafale M lentokonetta, joiden toimintasäde on 3340 km ja jotka lähteä 30 sekunnin välein. Laivalla on myös kolme E-2C Hawkeye valvontakonetta. Ranskalaisen lentotukialuksen tulenjohtokeskus voi käsitellä 2000 samanaikaista kohdetta. Lentotukialus johtaa 7 sotalaivan osastoa, joilla on yhteensä 2800 ranskalaista merisotilasta.
Charles De Gaullella on on myös kelluva logistiikkakeskus, johon kuuluu vedenpuhdistuslaitos, joka tislaa merivedestä vettä 15000:lle miehelle ja siinä on ruokaa armeijalle 90 päivän ajaksi.

USS Mount Whitney on maailman pitkälle kehittynein komento- ja valvontapaketti maailmassa. Kuten ranskalaisella Charles De Gaullella sillä on komennossaan 1800 merimiestä, ilmavoimien lääkintä- ja muuta henkilökuntaa, jotka toimivat USS Barry´lla, USS Trenton´illa, HSV Swift´illa ja USS Kanawha´lla

 
   
USA:n vara-amiraali J. ”Boomer” Stufflebeemilla, joka on nimitetty muodollisesti yhtyneiden Libanonin voimien komentajaksi, on käytössään ainutlaatuisesti kehitetty C41 komento- ja tiedustelujärjestelmä, jonka kautta hän voi lennättää tiedustelutietoa kaikille amerikkalaisille komentajille missä tahansa itäisellä Välimerellä, Persian lahdella ja Iranissa. USS Mount Whitneyn tietoliikenneyhteyksiä kuvataan lyömättömiksi johtuen varmistetusta tiedonsiirrosta pisteestä toiseen maailmassa käyttäen HF, UHF, VHF, SHF ja EHF.

Kolmas edellisiin liittyvä tukialus on italialainen lentokoneiden ja helikopterien tukialus Garibaldi, jolla on laukaisualustat 16:lletoista pystysuoraan nousevalle ja laskevalle AV-8B Harrier hävittäjä-pommittajalle tai 18:lletoista Sikorsky SH-3D Sea King helikopterille (tai italialaiselle Agusta Bell AB212 helikopterille, jotka on suunniteltu hyökkäämään sukellusveneitä ja ohjuslaivoja vastaan.
 
    Garibaldilla on tavallisesti 10 hävittäjäkonetta ja 6 helikopteria.
Uusi eurooppalainen laivastokeskittymä liittyy niihin voimiin, jotka vakituisesti valvovat itäistä Välimerta: italialaispohjainen Amerikan 6:s laivasto, noin 15 pientä israelilaista ohjusvenettä ja puoli tusinaa sukellusveneitä ja NATO:n laivasto, joka koostuu kanadalaisista, brittiläisistä, hollantilaisista, saksalaisista, espanjalaisista, kreikkalaisista ja turkkilaisista sotalaivoista. Ne partioivat al Qaedaa vastaan (jolla arvioidaan olevan 45 pientä rahtilaivaa Välimerellä ja Intian Valtamerellä). Britannialla on pysyvä ilma- ja laivastotukikohta Kyproksella.
   
         
6.9.2006   Englanti on kiihtyvällä vauhdilla islamisoitumassa.

Uutena ilmiönä tässä prosessissa on Englannin sairaaloiden musliminaispotilaille
suunnittelema potilasasu, jota ollaan nyt ottamassa käyttöön – kahdessa se on jo käytössä:
 
         
2.9.2006 The Times by Joanna Bal ja Anthony Brown   Libanonin sota kiihdyttää juutalaisvastaisia väkivallantekoja Britanniassa.

Tämän vuoden heinäkuussa, kun Libanonin sota alkoi, oli Englannissa 92 antisemitismistä väkivallantekoa, kun esim. vuonna 2000 niitä oli vain 10-30.
   
         
7.9.2006   Ranskasta on alkanut voimakas alija Israeliin. Ranskan juutalaiset peläten muslimien taholta tulevaa uhkaa ovat alkaneet muuttaa suurin joukoin Israeliin. Niinpä esimerkiksi Nataniassa Ranskasta tulleita on jo niin paljon, että katukahvilassa luulee olevansa Pariisissa joka puolelta kuuluvan ranskan kielen ansiosta.
Samaten myös Englannista tuleva juutalaisten muuttovirta on voimistumassa islamin saadessa yhä lujemman otteen Englannissa.
   
         
    Yhdistyneet Kansakunnat rahoittaa ja tukee antisemitismiä maailmalla

Anti-sionismi: Mistä löyhkä tulee?

Ami Isseroff

Anti-sioninismin löyhkä kummittelee kautta koko maailman. Artikkelit, konferenssit, kirjat ja järjestöt kuuluttavat, että ”sionismi on rasismia”, oikeuttavat terrorin ja julistavat ”Palestiinan kansan luovuttamatonta oikeutta” tuhota Israel. Uutistoimistot väärentävät valokuvia Israelin ”kauhuteoista”. Antisemitistisia pilakuvia ja T-paitoja levitetään ympäri maailman. Lontoossa mielenosoittajat kantavat julisteita, joissa lukee ”Me kuulumme kaikki Hezbollahiin”.

Mistä löyhkä tulee? Paljon tästä löyhkästä tulee epätodennäköisestä paikasta: Yhdistyneet Kansakunnat. Yhdistyneiden Kansakuntien pitäisi olla ihmiskunnan toivo edistäen rauhaa ja ystävällisiä suhteita kansakuntien kesken takaamalla kaikkien kansakuntien tasa-arvoisuuden peruskirjan nojalla, toimien sorrettujen oikeuksien vahtikoirana kaikkialla maailmassa ja kehittäen demokratiaa ja siviiliyhteiskuntaa kaikkialla. Tämä merkitsee suunnatonta sitoumusta ja vastuullisuutta.

YK ei toteuta vastuutaan. Miljoonia tapettiin Kongossa, mutta YK oli voimaton pysäyttämään teurastuksen. Miljoona ihmistä kuoli Iranin ja Irakin välisessä sodassa, mutta YK ei tullut väliin. Saddam Hussein teki kansanmurhan tappaen satoja tuhansia irakilaisia. Kypros on ollut miehitettynä ja jaettuna yli 30 vuotta. Darfurissa yli 400 000 ihmistä on kuollut, mutta YK on vasta aloittamassa ongelman käsittelyn. Tiibetissä kokonainen kansa on ollut Kiinan miehittämä ja orjuuttama vuodesta 1949, YK ei ole kyennyt auttamaan heitä. Monissa maissa naisia on tapettu aviorikoksen vuoksi tai jopa epäiltäessä esiaviollisista suhteista, alistettu sukuelinten silpomiselle ja myyty valkoisessa orjakaupassa. Burmassa ja muissa maissa tyrannimaiset hallitukset tukahduttavat yksilön vapaudet ja perusoikeudet. Afrikassa miljoonat kuolevat AIDS:iin, aliravitsemukseen, huonoon terveydenhoitoon, nälkään ja kansanmurhasodissa. YK ei ole paljonkaan kyennyt auttamaan yhdessäkään näistä kysymyksistä, eikä ole edes uhrannut paljonkaan voimavaroja niitä varten.

YK:ta on turmellut voimakas arabien/muslimien painostusryhmä saaden sen kohdistamaan suhteettomasti energiaa yhteen kysymykseen: Palestiinan kysymykseen. Todellinen Palestiinan kysymys on, miksi YK uhraa niin paljon sen voimavaroistaan Palestiinan kysymykseen. YK uhraa tuskin mitään voimavaroja ”Kurdistanin kysymykseen” – kaksitoista miljoonaa ihmistä ilman maapalastakaan, jota he voisivat sanoa omakseen ja joita Iran, Turkki ja Syyria vainoavat ja aiemmin vainottiin Irakissa. YK uhraa tuskin mitään ”Tiibetin kysymykseen”, maahan joka on suurempi kuin läntinen Eurooppa ja joka on ollut avuton Kiinan hallinnon alla. Kuitenkin yksi YK:n sihteeristön seitsemästä osastosta on omistettu Palestiinan kysymykselle. Todellinen Palestiinan kysymys on, miksi YK uhraa niin paljon voimavaroistaan Palestiinan kysymykselle. 16 ihmistä on kokopäiväisesti työllistetty tämän kysymyksen parissa, melkein yhtä monta kuin on työssä koko Aasian ja Tyynen Meren osastossa, jotka kattavat miljardeja ihmisiä. Niin kutsuttu Palestiinan kysymys on näkyvin YK:n ajamista yksittäisistä kysymyksistä jättäen varjoonsa kaikki joukkomurhat, kärsimykset, naisten pahoinpitelyt kaikkialla maailmassa.

Useimmat meistä ovat tietoisia YK:n Israelin vastaisen toiminnan julkisesta puolesta, päätöslauselmista, joita Yleiskokous, Turvallisuusneuvosto ja YK:n Ihmisoikeuskomissio (UNCHR) suoltavat. Hyvin suuri osuus näiden elinten hyväksymistä päätöslauselmista käsittelee Palestiinan kysymystä ja ne ovat ylivoimaisesti Israelin vastaisia. Yhdellä kaudella UNHCR tuotti 8 päätöslauselmaa, joista 4 koski Israelin väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia. UNHCR ei ole tuominnut Palestiinan Itsehallinnon törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Palestiinan Oikeuksien Osaston (DPR) toiminta, joka tukee näitä Palestiinan kysymyksen päätöslauselmia, on vähemmän tunnettua. DPR ja ne komiteat, joita se kontrolloi, tuhlaavat noin $6 miljoonaa dollaria, joka vuosi ajamalla Israelin ja sionismin laillisuuden purkamista auttaen järjestöjä, jotka tukevat sionismin vastaista ja antisemitististä propagandaa järjestämällä konferensseja ja levittämällä lehdistötiedotteita ja Israelia tuomitsevia päätöslauselmia. Näiden materiaalien julkaisukustannukset on tehokkaasti piilotettu Yhdistyneiden Kansakuntien Julkisten Asioiden osaston erillisessä budjetissa. Tämä koneisto on rakennettu hitaasti lähtien vuodesta 1968. Se kontrolloi noi tuhatta NGO:ta (yksityistä järjestöä – ei-hallitustasoista), joiden täytyy sitoutua kannattamaan ”Palestiinan kansan luovuttamattomia oikeuksia”. Tämä antaa julkisuutta sellaisille sionismin vastaisille ja Israelia vihaaville ryhmille kuin NKUSA- ja BADIL-ryhmä. Se heikentää myös muita NGO-järjestöjä, jotka innokkaita saamaan julkisuutta ja laillisuutta toimintojaan varten YK:n kautta. Siten naisten oikeuksien ryhmät uskonnollista vapautta hakevat ryhmät ja järjestöt, joiden luullaan edistävän demokratiaa, ne kaikki löytävät itsensä lujasti päättäneenä, että ”Sionismi on rasismia” ja ”Israel on Apartheid-valtio”. Ne pitävät konferensseja ja tuottavat päätöslauselmia siitä, että Israel kohtelee huonosti Palestiinan naisten oikeuksia, Israelin demokratian puutteesta ja Israelin aiheuttamista ympäristöongelmista. Ne eivät koskettele todellisia pahoinpitelyitä heidän omassa maassaan. Nämä NGO-järjestöt ovat Lähi-Idän maltillisten toivo demokratian ja siviiliyhteiskunnan edistämiseksi. Lähi-Idän maltillisten tunnussana on ”siviiliyhteiskunta”. Mutta nämä NGO-järjestöt, joiden pitäisi tukea sitä, ovat kääntyneet pois todellisesta päämäärästään ja ne on valjastettu Palestiinan kysymystä varten.

Se ei pääty tähän, koska DPR valtuutti NGO:n verkoston toimimaan muissa NGO-järjestöissä ja ne auttavat soluttautumaan kirkkoihin ja ammattiyhdistysliikkeisiin ja ihmisoikeusjärjestöihin. levittäen boikottialoitteita sekä aloitteita olla sijoittamatta Israeliin, aloitteita Hamasin laillistamiseksi ja Israelin tuomitsemiseksi ”sotarikoksista” ja sionismin vastaista propagandaa. He pitävät konferensseja ja luentoja yliopistoissa ja värväävät oppineiden ja opiskelijoiden tukea sionismin vastaiseen kampnjaan. tällä tavoin laaja ja jatkuvasti kasvava verkosto niitä, joita pidetään ”ruohonjuuritason järjestöinä” levittävät ja tukevat äärimmäisyysliikkeitä ja vihaa käyttäen sitä rahaa, jota kerätään muihin tarkoituksiin sallien palestiinalaisten äärimmäisyysainesten keinotella itsensä kaikkiin järjestöihin, olipa se sitten ammattiyhdistysliike Britanniassa tai naisten oikeuksien ryhmä Seattlessa tai kirkko Bostonissa, turmellaan kohde ”Palestiinan kysymyksellä” ja monet on jo turmeltu.

On luotu valtava vihan koneisto, joka vastustaa YK:n peruskirjaa, joka takaa kaikkien valtioiden samanarvoisuuden. Tämä koneisto johtaa kasvavaan kansainväliseen kampanjaan Israelin laillisuutta vastaan. Tämä koneisto on vastuussa suureksi osaksi sionismin vastaisuuden ja antisemitismin löyhkästä.

Tämä koneisto on vastuussa siitä NGO-järjestöjen Durban-.konferenssista, joka päätti, että sionismi on rasismia, konferenssi, jossa NGO-järjestöt levittivät vapaasti pilakuvia juutalaisista ja muuta antisemitististä materiaalia. Se on vastuussa äskeisestä Israelin vastaisesta konferenssista Caracasissa Venezuelassa ja tusinoista ellei sadoista muista NGO-konferensseista samoin kuin lukemattomista julkaisuista ja lehdistötiedotteista ja uutisartikkeleista, jotka kaikki on omistettu YK:n jäsenvaltion tuhoamiselle.

Kuluneiden muutaman vuoden aikana tilanne on kohentunut. Pääsihteeri Kofi Annan on vaatinut parannuksia YK:ssa. YK äänesti vuotuisen Holokausti-päivän pitämisestä. UNHCR:ää on uudistettu niin, että sellaiset maat kuin Libya eivät voi olla valvomassa ihmisoikeuskysymyksiä. Annan on silloin tällöin puhunut antisemitismistä. Kuitenkin Kofi Annan seisoi myös kartan alla, josta oli pyyhitty pois Israel ja korvattu se Palestiinalla ja hän puhui Palestiinan Oikeuksien Osaston (DPR) järjestämässä vuotuisessa surupäivätilaisuudessa, jota vietetään Palestiinan mandaatin jakamisen muistopäivänä - YK:n Yleiskokouksen päätöslauselma 181. UNHCR ja muut elimet jatkavat Israelin vastaisten päätöslauselmien tehtailemista, ja YK:n tukemat NGO-konferenssit sponsoroivat päätöslauselmia, jotka tukevat Hamasia (katso äskeistä yhteenvetoa Israelin statuksesta YK:ssa).

Jokainen, joka on perehtynyt 1930-luvun surulliseen historiaan ja Kansainliiton epäonnistumiseen diktatuurien hyökkäyksen estämisessä, ymmärtää, että terve, vahva ja rehti kansainvälinen järjestö on elintärkeä maailman rauhalle. Kuitenkin YK nykyisessä muodossaan on hyvin kaukana tuosta ihanteesta. Kaikkien meidän, jotka kannamme huolta maailmanrauhasta, pitäisi olla huolissamme YK:n surullisesta tilasta ja pitäisi auttaa Yhdistyneiden Kansakuntien yhtenäisyyden palauttamisessa.
   
         

Takaisin